Konserteissa, teattereissa tai missä tahansa muussa, missä on numeroidut paikat, keskimmäisenä istuvat tulevat aina viimeiseksi. Tai jos keskimmäiset jo saapuivat, niin toisesta reunasta tulee pynttäytynyt pariskunta, jotka haluavat juuri toiseen laitaan. Miksi ihmeessä?

Onko keskimmäiset paikat myyty aina niille, jotka haluavat näyttäytyä erinäisissä paikoissa sen sijaan, että oikeasti nauttivat kulttuurista? Koska olen niin rajoittunut, en tiedä päteekö tämä myös vaikka lätkämatsissa. Mitenkäs on?

Nenä on mielenkiintoinen kapistus. Parhaimmillaan se on juuri sopivan kokoinen pitämään vaikkapa silmälaseja päässä ja sen kahdesta reijästä kulkee tarvittava määrä nenäkarvojen puhdistamaa ilmaa keuhoihin. Mutta suurin osa ajasta ainakin täällä pohjolassa on muuta kuin parasta aikaa: talvella ilma kuivuu niin, että nenän limakalvot vuotava verta. Keväällä kun ilma alkaa kostua, tulee siitepöly, mikä kutittaa nenää ja alkaa aivastuttaa. Kesällä nenä on se, jonka aurinko polttaa ensimmäisenä. Syksyllä on pieni hetki, kun nenänsä kanssa voi olla sinut kunnes kelit kylmenevät niin, että nenän pää on aina jäässä.

Nenään tarttuu outoja otuksia. Miksi sieraimet ovat juuri sopivan kokoiset sormelle, jos nenää ei olisi tarkoitus kaivaa? Nenälöydökkien koosta ja muodosta pitäisi melkeen järjestää kilpailuja, jos jotenkin voisi ehkäistä dopingin. Jokuhan voisi tunkea vaikka valmista limaa nenäänsä ja yllättyneenä sitten kaivaa sitä sieltä ulos. Mutta ei, sivistyneessä maailmassa nenän kaivaminen ei ole sallittua. Onkohan muuten maailmassa yhtään ihmistä, joka ei kutittele etusormella aivojaan nenän kautta edes paikassa, jossa on varmasti yksin?

Nenän suojaaminen kylmää vastaan on haastavaa. Pipoa ei voi vetää nenälle asti ja toisaalta jos kaulaliinan nostaa ylös, niin sitten silmälasit menevät huuruun. Pitäisi kehittää systeemi, jolla lämmitetään vai tuota uljasta klyyvaria. Ja entäs aurinko sitten? Harvat lippalakit tai muut pääsysteemit tuottavat tarpeeksi suuren varjon. Ja jos aurinkorasvaa lutraa tarvittavat määrät, niin johan on ihohuokoset tukossa ja tukkeutuneet ihohuokoset tuovat iloa vain nille, jotka tykkäävät räplätä naamaansa peilin edessä.

Onhan se toki näppärää, että on systeemi saada limaa (ja aivosoluja?) pois päästä. Muuten hattuteollisuuden pitäisi tehdä aina vain suurempia hattuja. Ja olisiko se sitten oikein täällä tasapäistävässä maailmassa.

Miksi työtuolia ei saa ikinä säädettyä täydelliseen asentoon, vaikka siinä on lukuisia säätömahdollisuuksia?

Tähänkin talouteen posti kantaa useampaakin aikakauslehteä. Minä haluaisin vain lehden, mutta eihän se onnistu. Lehden välissä tulee kaikenlaisia lappusia, jotka tippuvat lehden välistä lattialle. Ja jos lappusista on tehty vielä ärsyttävämpiä, on ne liimattu suoraan juuri minua kiinnostavan tekstin päälle. Kun tätä törppöyttä yrittää poistaa niin todennäköisesti joko liima jää sivuun tai vielä surkeammassa tapauksessa liima repii koko sivun. Haluaisin vain lukea lehden, mutta kustantajat tarjoavat minulle pakollisen liikuntatuokion, kun nostelen lappusia lattialta tai revin niitä irti lehdestä ja kiikutan roskiin. Ihanaa.

Lyijytäytekynää on mukava käyttää vaikkapa ristikoiden ratkomisessa: kynän toisessa päässä on kumi, joten kaikki tarvittavat vehkeet on yhdessä paketissa. Mutta kuinkas ollakaan: kun olet kumittanut tarpeeksi, niin kumia ei saa enää pois kynän päästä eli lyijyä ei pääse lisäämään. Ja hurraa, näin on syntynyt taas lisää jätettä sen sijaan, että kynää voisi käyttää loputtomiin.

Meidän lähikaupan pihaamme pääsee kahdesta risteyksestä. Itse ajan ensin suoraan ja sitten käännyn oikealle suoraan kaupan pihaan. Mutta 90% autoilijoista kääntyy ensin poikkikadulle oikealle ja siitä heti vasemmalle. Tämä aiheuttaa sen, että kaupan pihasta tulevat vasemmalle kääntyvät jonottavat odottaen autojen virran katkeavan. Miksi?

Tavakseni on tullut kuunnella (ja katsoa) Ylex:n aamulähetystä kakkoselta. Niin tänäkin aamuna, kunnes lähetys katkesi ennen kahdeksaa ja tilalle tuli mitäs muutakaan kuin urheilua. Tietysti. Argh.

Marketeissa on oma ihmistyyppinsä: mammat, joiden mielestä marketteihin mennään seurustelemaan, eikä pelkästään ostoksille. Mammatlaumat tukkivat kärryillään käytävät ja hyllyt niin, että ohi ei pääse. Lisäksi mammoilla on varmasti salainen kilpailu siitä, kuinka monta osumaa he voivat saada kärryillänsä muihin kuin oman klaaninsa henkilöihin tai kärryihin. Yritä siinä sitten saada omat ostokset tehtyä, kun koko ajan pitää olla varuillaan ja katsella vainoharhaisesti ympärilleen, että ehtii pois alta ennen kuin rysähtää.

Olet kiireissäsi menossa pankkiautomaatille. Kun näet automaatin, niin siellä ei ole ketään. Kun otat askeleen, jono alkaa muodostua. Tuntuu, että kaikki lähestöllä olevat ihmiset odottavat vain sinua, että pääsevät muodostamaan jonon. Lopulta edessä on vähintään puolenkymmentä erilaista taatelintallaajaa, joiden tärkeimpänä tavoitteena tuntuu olevan automaatin käytön hitausennätyksen luominen. Hurraa.

Kun haet psyykkisten ongelmien vuoksi Kelan psykoterapiakuntoutukseen, niin ensin etsit psykiatrin, joka antaa lausuntonsa. Sitten etsit terapeutin, joka antaa oman lausuntonsa tilanteesta. Sitten teet oman hakemuksesi. Sen jälkeen laitat kaikki Kelalle, jossa Rouva Ylipäättäjä päättää, kenelle terapiaa annetaan ja kenelle ei. Kun psykiatri ja terapeutti ovat sitä mieltä, että terapia on tarpeen, niin Rouva Ylipäättäjä osaa päättää, että eipäs sitä terapiaa tarvitakaan. Millähän kompetenssilla?

Ja jotta ironia olisi täydellistä, päätöksestä ei voi valittaa. Rouva Ylipäättäjä voi kävellä ammattilaisten lausuntojen yli ilman, että hänen antamaa päätöstänsä voi kyseenalaista. Elämmekö todella hyvän sosiaaliturvan ja sivistyksen valtiossa?